[FIN] - Viikon yhteenveto 28.1.2007 - 3.2.2007
Mielenkiintoinen viikko. Ehkä huomionarvoisinta on ollut sekä poliitikkojen, että talouden edustajien lähes yhteisääninen laulu: ilmastonmuutos on totta ja vaatii toimia. Aikamoinen muutos sitten vuoden 2001 raportin. Bio-polttoaineista ja kuudennesta ydinvoimalasta on tullut samaan hengenvetoon yhä tärkeämpiä puheenaiheita. Tässä ilmastossa kuluttajien on yhä vaikeampi erottaa todella kestävään toimintaan pyrkiviä yrityksiä ja todella vihreitä poliitikkoja, koska kaikki laulavat kuitenkin ympäristönsuojelun ilosanomaa. Sitä tarjotaan, mikä myy.
Oliko poliitikoilla ja yrityksillä sitten muuta mahdollisuutta? IPCC:n viimeisin raporttiversio ei jättänyt enää paljon arvailujen varaa. Vain paatunut todellisuudenkieltäjä ja henkisesti jälkeenjäänyt voi enää epäillä ilmastonmuutosta ja ihmisen vaikutusta sen viimeaikaiseen kiihtymiseen. Vähemmällä huomiolle jäi kansainvälisen energia järjestön, IEA:n, ilmoitus ilmastonmuutosta hillitsevien toimien kirjosta: energiaa on säästettävä ainakin 10% kokonaiskulutuksesta ja kaikkia vähäpäästöisiä energiatuotantomuotoja, kuten ydinvoimaa ja biopolttoaineita, on kasvatettava merkittävästi (suuripäästöisten kustannuksella).
Luonnollisesti IPCC:n raportti sai myös kaikkien kilpailevien energiamuotojen lobbaajat liikkeelle: ACORE puhuivat todellisten uusiutuvien energiamuotojen puolesta, kun taas lobbaajat Australiassa näkivät uutisten tekevän ydinvoiman lisäämisen välttämättömäksi. Suomessa kuudennen ydinvoimalan rakentamiselle on käytännössä annettu jo hiljainen lupaus, vaikka muodollisesti lupahakemusta ei ole edes jätetty.
Mielenkiintoisen raportin julkaisi myös brittiläinen Soil Association, joka pohti öljyhuipun ja ruokatuotannon välisiä yhteyksiä. Harva tuntuu ymmärtävän, että moderni teollinen ruokateollisuus on täysin riippuvainen öljystä: lannoitteet, kasvi- ja hyönteismyrkyt, kylvö, keruu, esivalmistus, jakelu, pakkaus- ja ruokavalmisteteollisuus ovat äärimmäisen riippuvaisia öljystä ja maakaasusta. Pitkällä tähtäimellä näiden kahden resurssin edes vakava hintojen nousu tai saatavuusongelma aiheuttaisi pahoja ruokatuotanto-ongelmia ympäri maailmaa. Kyse ei siis ole vain siitä, kuinka paljon bensa maksaa pumpussa ja monilitraisella koneella varustettuja autoja ihmiset ostavat. Asian systeemistä haastetta esittelee tiiviistä myös kirja Eating Fossil Fuels, josta kerromme lisää tuonnempana.
Harmillista Suomen osalta on, että media nukkuu vieläkin täydellistä ruususen unta energian kysynnän, riittävyyden, vaihtoehtojen ja riskien suhteen. Rehellinen uutisointi Saksan Venäjä-maakaasutuonnin, Ruotsin maakaasuputken, Venäjän maakaasun riittävyyden, Suomen bio-polttoainetuotannon skaalautumishaasteiden ja nestemäisten polttoaineiden tulevan kriisin
suhteen on lähes olematonta. Aivan kuin mediaa ei kiinnostaisi, se ei ymmärtäisi tai todennäköisimmin, uskaltaisi, kertoa asioista.
Muistutukseksi suomalaisille, liitämme tähän oheen taas mainion kuvan, joka kuvaa haasteen mittakaavaa (kuva Hirschin raportista Yhdysvaltain viranomaisille vuonna 2005):
Kun öljyn maailmanlaatuinen tuotanto alkaa vähentyä, sitä ei voi yksinkertaisesti korvata vain yhdellä biopolttoaineella tai säästämisellä. Tarvitsemme pitkäkestoisia, moninaisia ja ennakoidusti käyttöönotettuja vaihtoehtoja. Ja jos aiomme pitää myös ilmastonmuutoksen aisoissa, niin raskas öljy (engl. tar sands) ja hiili öljystä (coal-to-liquids) eivät välttämättä mahdu vaihtoehtoarsenaaliin laisinkaan.
Kieltämällä todellisuus, kunnes ongelma on sylissä, ei auta ketään.
